Moni luulee, että hyvä valokuvaaja syntyisi vain lahjakkuuden kautta. Tämän väärän uskomuksen mukaan ulkomaailman taitavasti taltioiminen olisi Jumalan antama lahja, jota ei voi opiskella. Tässä tekstissä haluan kuitenkin kumota tämän myytin ja korostaa, että valokuvauksessa, kuten missä tahansa muussakin taidossa, harjoittelu tekee mestarin.

Valokuvauksen opiskelu on ennen kaikkea kokeilua ja leikittelyä. Opiskelu aloitetaan yleensä kuvaamalla asioita, jotka kiinnostavat aidoimmillaan. Tämä voi tarkoittaa läheisten ihmisten, luonnonilmiöiden tai vaikkapa lemmikkien kuvaamista. Aluksi kuvissa ei ole tarkoituskaan olla täydellisen teräviä, eikä kuvakulmien tarvitse olla mestarillisia. Tärkeintä on se, että kuvaaja nauttii prosessista, ja oppii kuvaamisen aikana jonkin uuden teknisen seikan tai taidon.

Sen jälkeen kun perusteet ovat hallussa, kuvaajalle avautuu uudenlainen tekninen maailma. Tällöin on aika oppia valon ja varjon leikkiä, erilaisia objektiiveja ja muita teknisiä laitteita. Tietysti tämä tuokin mukanaan omat haasteensa. Ei kuitenkaan kannata lannistua, vaan muistaa, että jokainen mestari on joskus aloittanut nollasta. Juuri tämä kuvaamisen prosessi onkin niin kiehtova – jatkuvasti oppii uutta ja kehittyy.

Eräs näkökulma valokuvauksen oppimisessa on myös valokuvien jakaminen muiden nähtäväksi. Nykyään sosiaalinen media tarjoaa helposti saavutettavat kanavat näille jakamisille. Saatu palaute ja keskustelut muiden valokuvaajien kanssa ovat erittäin arvokkaita oppimisprosessin kannalta. Vaikka kommentit eivät aina olisi pelkästään positiivisia, kannattaa ne ottaa rakentavana palautteena ja mahdollisuutena tulla paremmaksi.

Lopuksi vielä korostaisin, että valokuvauksen osaaminen ja taidokkuus ei ole staattinen taito. Sen opiskelu on jatkuvaa ja vaatii panostusta. Jokainen kuvausretki, jokainen uusi kuva tai kokeilu on askeleita kohti parempaa valokuvaustaitoa. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että tärkeintä on kuvaamisen ilo ja riemu.

Yhteenveto: Valokuvaajan taidot ovat siis harjoittelun ja käytännön kokemuksen tulosta, ei vain synnynnäistä lahjakkuutta. Kuvaustaito kehittyy koko ajan uusien kokemusten kautta, oli mainittuna hetkenä kyse sitten erilaisista teknisistä välineistä tai vain tavallisesta kiinnostavasta kuvausaiheesta. Jatkuva oppiminen, kehittyminen ja vilpitön ilo valokuvauksesta ovat avaimia parempaan valokuvaustaitoon.